Työkaverit ja työn itsenäisyys ovat yksi parhaista asioista Premiumilla!

Ennen Premiumia työskentelin reilut 14 vuotta järjestömaailmassa monenmoisissa tehtävissä.  Vähitellen aloin tehdä enemmän ja enemmän taloushallinnon tehtäviä ja lopulta hoidin parin pienemmän järjestön kirjanpidon ja palkanlaskennan. Siinä ohessa kypsyi ajatus alan vaihdosta ja luin itseni merkonomiksi.

Premiumille töihin päätymisessä oli tuurilla näppinsä pelissä, sillä lähetin valmistuttuani hakemuksia useampaan tilitoimistoon. Premium oli ensimmäinen, josta tuli haastattelukutsu. Kun paikkaa minulle sitten säätiötiimissä tarjottiin, oli heti selvää, että otan sen vastaan.  

Pidän työn itsenäisyydestä. Kullakin kirjanpitäjällä on omat asiakkaat vastuullaan ja voi itse järjestää ja hoitaa työnsä, kuten omiin ja asiakkaan toimintatapoihin ja aikatauluihin parhaiten sopii. Mutta apua yleensä saa, jos kiire käy ylivoimaiseksi tai tarvitsee neuvoja johonkin hankalampaan kysymykseen.

Myös erittäin joustavat etätyömahdollisuudet ovat hieno asia. Kiva on käydä toimistolla tapaamassa kollegoita (ja toimistokoiria), mutta välillä keskittymistä tarvitsevissa tehtävissä on helpompi jäädä kotiin.

Meillä myös kannustetaan kouluttautumaan, joko pienempien yksittäisten kurssien verran, tai jos aikaa ja energiaa töiltä ja muulta elämältä on, niin vaikkapa ihan tutkinnonkin tekemiseen asti. Kouluttautumiseen sisältyy myös ajatus, että oppimastaan sitten jaetaan tietoa ja osaamista myös kollegoille.

Työkaverit ovat yksi parhaista asioista Premiumilla! Porukka on avuliasta, ammattitaitoista ja ihanan huumorintajuista. Tilinpäätöskiireiden keskellä kummasti helpottaa, kun yhdessä voi nauraa ihan kaikelle!

Oma tiimi on tukipilari

On hienoa, kun kaikki jakavat auliisti apua ja osaamistaan. Ja myös henkistä tukea tarvittaessa. Muistan erään esimerkin ihanista tiimikavereistani. Ensimmäisenä koronakeväänä välillä tuntui, ettei mikään onnistu, tilanne kun oli uusi sekä meille että asiakkaille. Yhdelle kollegalle mainitsin, että nyt tuntuu vähän toivottomalle ja seuraavana toimistopäivänäni pakalla oli pari muutakin tiimiläistä ihan vain siksi, että ”vaikutti sille, että tarvitsen vähän tukea ja nauruterapiaa”.