5 + 1 vinkkiämme: Näin vältät perunkirjoituksen sudenkuopat
Rakkaan ihmisen kuolema tuo omaisille surun lisäksi valitettavasti myös velvollisuuksia. Perunkirjoituksen toimittaminen on yksi niistä. Perunkirjoituksessa syntyvä perukirja on todella tärkeä asiakirja. Se toimii niin kuolinpesän omaisuusluettelona, osakasluettelona kuin veroilmoituksenakin.
Vaikka perittävän varojen ja velkojien listaaminen voi sinänsä vaikuttaa helpolta tehtävältä, on perukirja kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin monimutkainen juridinen asiakirja, jonka oikeusvaikutukset tulisi todella ymmärtää. Perukirjassa voidaan tehdä paljon erilaisia ratkaisuja, joilla voi olla huomattaviakin verotuksellisia ja oikeudellisia vaikutuksia.
Olemme koonneet tähän 5 + 1 vinkkiämme siitä, mitä kaikkea perunkirjoituksessa on hyvä ottaa huomioon.
1. Perunkirjoituksen toimituttamisvelvollisuus
Lähtökohtaisesti perunkirjoituksen toimituttamisvelvollinen on se kuolinpesän osakas, jonka hoidettavana pesän omaisuus on. Usein kyseeseen tulee siis joko perittävän leski tai lapsi. Tämän henkilön tulee valita perunkirjoituksen aika ja paikka sekä valita kaksi uskottua miestä itse perunkirjoitusta toimittamaan. Vaikka perintökaari ei edellytä uskotuilta miehiltä esteettömyyttä, eikä esteellisyys tee perukirjasta pätemätöntä, on uskotuiksi miehiksi käytännössä suositeltavinta valita perheen ulkopuoliset henkilöt. Perukirjoitus tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluessa perittävän kuolemasta ja itse perukirja tulee toimittaa Verohallinnolle yhden kuukauden kuluessa perunkirjoitustilaisuudesta. Perunkirjoituksen toimituttamisvelvollisuus on perin ankara: mikäli perunkirjoitusvelvollinen osakas laiminlyö perunkirjoituksen toimituttamisen määräajassa, antaa vääräksi tietämänsä ilmoituksen tai jättää tahallaan ilmoittamatta jonkin tietämänsä seikan, joutuu hän henkilökohtaisesti vastuuseen vainajan velasta.
2. Lesken ilmoitukset
Mikäli perittävä on ollut avioliitossa, on hänen leskellään automaattisesti tiettyjä perintökaareen ja avioliittolakiin perustuvia oikeuksia, kuten tasinkoetuoikeus ja asumisoikeus. Tasinkoetuoikeudella eli tasinkoprivilegillä tarkoitetaan lesken oikeutta olla osituksessa luovuttamatta omaa omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. Mikäli leski vetoaa tasinkoetuoikeuteensa, toimitetaan ensiksi kuolleen puolison perillisten perintöverotus ainoastaan perittävälle kuuluneesta omaisuudesta. Mikäli leski ei kuitenkaan halua tai erehdyksessä muista vedota tasinkoetuoikeuteensa, perintöverotus toimitetaan myös leskeltä laskennallisesti tulevasta tasingosta. Mikäli tasinkoetuoikeuteen vedotaan tai jätetään vetoamatta virheellisesti, saattaa se myöhemmin aiheuttaa ongelmia perillisten perintöverotuksen kohdalla. Lesken ilmoituksella on näet ainoastaan perintöverotuksellinen vaikutus ja leski voi myöhemmin toimitettavassa osituksessa vedota tasinkoetuoikeuteensa perukirjassa ilmoittamastaan huolimatta. Mikäli leski ei siis erehdyksessä muista vedota tasinkoetuoikeuteensa perukirjassa, mutta vetoaa siihen myöhemmin toimitettavassa osituksessa, ei jo toimitettua perintöverotusta ja perillisten täten liikaa maksamaa perintöveroa voida välttämättä enää oikaista.
Lesken asumisoikeus tarkoittaa lesken oikeutta pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu kuolinpesän jäämistöön kuuluva asunto, jollei kodiksi sopivaa vastaavaa asuntoa sisälly lesken omaan varallisuuteen. Koska lesken hallintaoikeus supistaa asunnon omistusoikeuden saavan perillisen oikeuksia, korvataan tätä perintöverotuksessa hallintaoikeusvähennyksellä. Hallintaoikeudesta ei perintöveroa tarvitse maksaa. Vaikka hallintaoikeusvähennys saattaa houkutella perillistä, on lesken ilmoituksen oltava todenmukainen. Lesken on siis tosiasiassa käytettävä asuntoa kotinaan. Hallintaoikeus synnyttää myös velvollisuuksia: leskeä verotetaan asunnosta saamistaan tuloista ja hän on vastuussa asunnon kunnossapidon vaatimista kuluista ja esimerkiksi kiinteistöverosta.
3. Lesken varojen ja velkojen ilmoittaminen perukirjassa
Edelliseen kohtaan liittyen, mikäli perittävä on kuollut avioliitossa, on perukirjaan merkittävä perittävän omaisuuden lisäksi myös lesken varat ja velat. Vaikka tämä saattaakin tuntua aluksi erikoiselta, on tähän selkeä syy. Ensinnäkin, mikäli puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen, on lesken netto-omaisuus ja mahdollisen tasingon suuruus välttämätön tieto perintöverotuksen kannalta. Toisekseen, mikäli perittävällä ei ole rintaperillisiä ja hänet perii leski, on sekä lesken avio-oikeuden alaisen että siitä vapaan omaisuuden merkitseminen perukirjaan erittäin tärkeää. Leskenkin kuoltua hänen koko jäämistönsä näet jaetaan hänen omien perillistensä ja ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten kesken joko puoliosuuksin tai avio-oikeudesta vapaata omaisuutta omistaessa puolisoiden omaisuussuhteiden mukaisen jakosuhdeluvun mukaisesti. Kolmanneksi, mikäli leski ilmoittaa perukirjassa vetoavansa asumisoikeuteensa, toimii perukirja näyttönä siitä, ettei kodiksi sopivaa vastaavaa asuntoa sisälly lesken omaan varallisuuteen.
Mainittakoon vielä, että perittävän ja lesken omaisuudet on merkittävä perukirjassa nimiperiaatteen mukaisesti: omaisuus kuuluu siis sille heistä, jonka nimissä se on ja velasta vastaa vastaavasti se, jonka nimiin se on otettu.
4. Omaisuuden arvostaminen
Perittävän ja lesken omaisuus tulee arvostaa perukirjassa käypään arvoon eli siihen todennäköiseen luovutushintaan, joka omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa eli perittävän kuolinhetkellä. Yleinen harhaluulo on, että kuolinpesän omaisuus kannattaisi arvostaa mahdollisimman matalaan arvoon perintöveroseuraamusten minimoimiseksi. Ensinnäkin tästä rokotetaan luovutusvoittoverolla. Kuolinpesän myydessä jäämistöomaisuuttaan tai perillisen myydessä perimäänsä omaisuutta, katsotaan hankintamenoksi perintöverotuksessa vahvistettu verotusarvo. Omistusoikeuden katsotaan vastaavasti alkavan aina perittävän kuolinhetkestä, eli perittävän omistusaikaa ei lueta hänen kuolinpesänsä tai perillistensä hyväksi. Mitä matalampaan arvoon omaisuus on siis arvostettu perintöverotuksessa luovutushintaan nähden, sitä enemmän luovutusvoittoveroa tulee maksettavaksi. On myös hyvä huomioida, että luovutusvoittoveroon verrattuna perintövero on erityisesti ensimmäisessä veroluokassa huomattavasti edullisempi.
Toisekseen Verohallinto ei ole sidottu perukirjan arvoihin, vaan omaisuus voidaan arvostaa perintöverotusta toimittaessa vielä uudestaan. Kolmanneksi alleviivattakoon vielä uskottujen miesten vastuuta. Uskottujen miesten tehtävänä on merkitä ja arvioida pesän varat perukirjaan parhaan ymmärryksensä mukaan. Mikäli uskottu mies jättää ilmoittamatta jonkin tietämänsä asian tai muutoin salaa omaisuutta perukirjassa, voidaan hänet tuomita jopa veropetoksesta.
5. Perinnöstä ja testamentista luopuminen
Perinnöstä ja testamentista luopuminen on monipuolinen ja suosittu verosuunnittelun väline, jolla voidaan saavuttaa merkittäviäkin verosäästöjä. Luopumisella omaisuus voidaan siirtää täysin verovapaasti seuraavalle sukupolvelle. Mikäli omaisuus vielä luopumisen seurauksena jakautuu useampaan erään, alenee myös progressiivinen perintöverorasite.
Esimerkki: Isoäiti Inkeri kuolee jättäen 76 000,00 euroa omaisuutta. Hänen lapsensa Lassi maksaisi perinnöstä ainoana perillisenä perintöveroa 5 580,00 euroa. Mikäli Lassi luopuu perinnöstä, tulevat hänen sijaansa hänen neljä lastansa Aamu, Aapeli, Aada ja Aulis. Kukin heistä on saava 19 000,00 euroa eikä heidän tarvitse maksaa alle 20 000,00 euron perinnöstään perintöveroa.
Luopuminen voi tapahtua joko tehokkaasti tai tehottomasti. Mikäli luopuminen tapahtuu tehokkaasti, perintöverovelvollisuus siirtyy luopujalta hänen sijaantuloperilliselleen. Mikäli perillinen kuitenkin määrää sijaantulijoistaan tai asettaa luopumiselle muita ehtoja, saa luopumisesta vastiketta taikka mikäli hänen katsotaan ryhtyneen käyttämään omistajalle kuuluvia oikeuksia, on luopuminen tehoton. Tällöin katsotaan, että perillinen on ottanut perinnön tai testamentin vastaan ja lahjoittanut sen sittemmin luovutuksensaajalle. Perintö tai testamentti siis verotetaan tällöin kaksinkertaisesti: perilliselle määrätään perintövero ja luovutuksensaajalle taasen lahjavero.
Koska tehokkaan ja tehottoman luopumisen välinen rajanveto voi olla välillä hiuksenhienoa, on luopumista suunnittelevan perillisen syytä olla tarkkana, ettei hän vahingossakaan tule ottaneeksi perintöä tai testamenttia tahtomattaan vastaan. Perunkirjoitukseen perillinen voi kuitenkin osallistua rauhallisin mielin, sillä pelkkää osallistumista ei katsota perintöön tai testamenttiin ryhtymiseksi. Sen sijaan saannon vastaanottamiseksi katsotaan esimerkiksi kuolinpesän omaisuuden myyminen tai testamentin moitekanteen nostaminen.
6. Asiantuntijan apu
Kuten jo edelläkin on tullut ilmi, ei perukirjan laatiminen ole aina välttämättä kovinkaan yksinkertaista. Paitsi että perukirjan sisältö voi tuntua monimutkaiselta, voi sen laatiminen tuntua liian isolta taakalta läheisen menetyksen keskellä. Onneksi perukirjan laatimisesta ei kuitenkaan tarvitse selviytyä yksin, vaan siihen voi pyytää jäämistöoikeuteen perehtyneen lakimiehen apua.
Lakimiehen apua ei kannata pelätä laskun vuoksi. Perunkirjoitustoimeksiannosta syntynyttä laskua ei osoiteta henkilökohtaisesti pesän osakkaalle vaan kuolinpesälle. Lisäksi perunkirjoituskustannukset ovat perintöverotuksessa vähennettäviä kuluja eli ne vähentävät kuolinpesän netto-omaisuutta, josta perillisille määrätään perintövero.
Ota yhteyttä:
Taru Lumme
Lakimies OTM
+358 50 464 2333
taru.lumme@premiumgroup.fi
Anniina Kanervamäki
Lakimies OTM
+358 40 085 4180
anniina.kanervamaki@premiumgroup.fi
